Kokemustarina lasten ja nuorten harrastamisesta

Lasten ja nuorten harrastaminen

Joulupuu ry teetti kyselyn lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksista vuonna 2022 ja kyselyn tuloksia tullaan käsiteltiin vuoden 2022 Joulupuu esittää -tapahtumassa. Saimme kokemustarinan yhdeltä nuorelta aikuiselta, joka halusi kertoa harrastuskokemuksistaan vaikeuksien keskellä:

“Äitini on yrittänyt saada minua harrastamaan pienestä asti. Taaperona kävin muskarissa. En pitänyt siitä yhtään ja ainoat muistoni sieltä ovatkin, kun leikin vauvanukellani tuolin alla muiden laulaessa. Joskus päiväkoti-ikäisenä kävin myös baletissa, mutta harrastaminen loppui esiintymispakon takia. Koulun ensimmäisellä luokalla ratsastin vuoden, mutta parin ensimmäisen kuukauden jälkeen halusin lopettaa senkin. Tällä kertaa syynä talvella ratsastamisen epämukavuus. Jokaisessa harrastuksessa oli jotain vikana ja jokainen aloittaminen tarkoitti ainakin puolen vuoden sitoutumista. Missään ei voinut käydä kokeilemassa muutamaa kertaa eikä mitään voinut harrastaa satunnaisesti.

Kolmannella luokalla suostuin aloittamaan käsityökoulun. Kävin sitä yhdeksännen luokan loppuun asti, koska vain siten pystyi saamaan todistuksen taiteiden perusopetuksen suorittamisesta. Käsityökoulussa ryhmä vaihtui joka vuosi enkä ehtinyt tutustua muihin lapsiin. Viimeisinä vuosina olin myös paljon muita vanhempi enkä edes ymmärtänyt muiden juttuja. Opettajat onneksi pysyivät aika samoina, omia töitä sai tehdä rauhassa pöydän päässä ja käsityöt sattuivat olemaan intohimoni, joka on jatkunut tähänkin päivään. Ulkopuolisuuden tunne, viikottaiset tunnit sekä muutama väärinymmärrys meinasivat saada minut lopettamaan, mutta tavoite saada lopputodistus piti minut kursseilla loppuun asti.

Harrastin myös sirkusta seitsemännen ja kahdeksannen luokan. En ymmärrä nyt jälkeenpäin ajatellen, miten olen kestänyt kahta harrastusta rankan yläasteen ohella. Sirkuksessa oli vain kolme lasta lisäkseni ja muut aikuisia. Ilmapiiri oli mukava. Pidin erityisesti ilma-akrobatiasta. Liikuntaharrastukseen vain kuului taas pakollinen esiintyminen ja oman kehonkuvan kanssa oli ongelmia. Tämäkin harrastus jäi lopulta jaksamisen takia.

Lukiossa en harrastanut enää mitään. En halunnut törmätä ikäisiini pahan kiusaamisen takia tai halunnut olla yksin aikuisten ryhmissä. Monet harrastukset olivat myös lyhyitä kursseja. Minulla ei ollut myöskään yhtään jaksamista. Koulupäivän jälkeen menin melkein suoraan nukkumaan.

Koulussa kun kysyttiin harrastuksista, harvemmin kukaan mainitsi kotona lukemista, maalaamista tai lenkkeilyä. Harrastuksiksi laskettiin jääkiekko, ratsastus ja kokkikoulut. Minusta olisi ollut tärkeä ymmärtää jo lapsena, että on olemassa muitakin harrastuksia kuin jotkut viikottaiset tunnit kodin ulkopuolella. 

Yläasteella tutustuin vähän japanilaiseen kulttuuriin. Siihen liittyvät harrastukset ovat harvemmin ulkopuolisen tahon järjestämiä. Sen sijaan mediaa voi kuluttaa kotona, cosplayta ommella itsenäisesti ja osallistua kesäisin erilaisiin tapahtumiin. Paikkakunnallani taisi myös olla joku ryhmä, jossa sai käydä juttelemassa aiheesta, mutta en ikinä ehtinyt sinne. Tällainen harrastusmuoto olisi ollut minulle ihanteellinen. Voisi tehdä asioita omaan tahtiin ja itse niin päättäessä käydä juttelemassa muiden kanssa tai vaikka kysyä vinkkejä asuihin.

Toivoisin myös, että harrastuksissa pidettäisiin enemmän kokeilupäiviä tai niitä esiteltäisiin koulussa. Käsityökoulussa oli muutaman kerran päivä, jolloin sai tuoda ystävän ilmaiseksi mukaan, jos hän vaikka innostuisi aloittamaan harrastuksen. Koulussa voisi kertoa harrastusten laajasta kirjosta eikä vain niistä yleisimmistä. 

Yliopistollani on myös joku toiminta, jonne saa ilmoittaa etsivänsä harrastuskaveria ja he etsivät sellaisen muiden ilmoitusten sekä uutiskirjeen avulla. Yliopiston viikottaisessa uutiskirjeessä välillä tuleekin vastaan, että etsitään seuraa lenkille tai lintubongaukseen.

Nykyään harrastan edelleen käsitöitä, joita teen ihan itsenäisesti kotona. Netistä saa paljon vinkkejä ja netin kautta voi myös kysyä muilta apua. Kirjastosta voi lainata lehtiä ja kirjoja, joista ottaa ohjeita. Harrastaminen ei silti tunnu yksinäiseltä, koska voin jakaa kuvia somessa tai näyttää aikaan saamiani asioita ystäville. Toivottavasti myös seuraavan vuoden aikana pääsen harrastamaan ystäväni uuteen kotiin, kun hän tarvitsee remonttiapua ja kunnostamme kirpparilta löydettyjä huonekaluja.”

Julkaisemme kokemuksen nimimerkillä Harrastelija.